Keskiviikkona ihmisiä alkoi jo valumaan paikalle tasaiseen tahtiin. Vaikka itse festarit tosiaan alkavat vasta torstai-iltapäivänä, haluavat monet varmistaa itselleen hyvän leiripaikan ja aloittaa juhlimisen jo hyvissä ajoin, sillä onhan Nummirock sentään vain kerran vuodessa. Myös järjestäjät olivat tällä kertaa varautuneet innokkaisiin festivaalivieraisiin avaamalla infopisteen ja rannekkeiden vaihdon illalla pariksi tunniksi. Tykkään kovasti tämän uusimman rannekkkeen värimaailmasta, voisin melkein sanoa sen olevan hienoin näistä tähänastisistani.
Jokaiseen juhannukseen kuuluu tietenkin juhannuskokko. Meidän osaltamme roihua päästiin todistamaan jo keskiviikkona, kun järjestäjät tulivat polttamaan rannassa olleen ison risukasan. Hyvä niin, sillä moni sitä jo vitsillä uhkasi tuikata tuleen juhannuksena ja pahimmassa tapauksessa joku kännissä olisi idean voinut jopa toteuttaa. Nyt tuli pysyi hyvin hallinnassa ja palokunnaltakin oli kuulemma kysytty lupa. Paitsi että kokko oli komeaa katseltavaa, oli sen vieressä myös tälläisen vilukissan mukava lämmitellä: vain vaahtokarkit puuttuivat.
Meidänkin leirimme täydentyi kahdella uudella teltalla, kun loputkin sovitusta porukasta saapuivat paikalle. Varsinaiseen seurueeseemme kuului meidät mukaan lukien vain neljä henkeä, vaikka muita kavereita toki löytyi niin heti hiekkatien toiselta puolelta kuin ympäri molempia leirintäalueitakin. Olen suoraan sanoen aika kranttu siitä, keitä porukkaamme kuuluu. Tykkään pitää leirimme pienenä ja kodikkaana niin, että kaikki sen jäsenet ovat varmasti hyviksi tyypeiksi todettuja mukavia persoonia. Hoidin kuitenkin tänäkin vuonna paikalle kaikki ruokailutarvikkeet grillistä aterimiin ja mausteisiin, paviljongin Suomen ihanaa kesäsäätä varten ja liudan muuta yleishyödyllistä rojua, joten en hirveäsi välittäisi perseilystä itseäni tai omaisuuttani kohtaan. Onneksi olemme kuitenkin saaneet aina kivan retkikunnan kasaan, eikä mitään ikävää ole sattunut.
Mukavaksi yllätykseksemme saimme jo viime vuodelta tutun peräkärrysaunan vain parinkymmenen metrin päähän, joten pitihän ne löylyt käydä testaamassa illan viiletessä. Tässä kohtaa haluan korostaa, kuinka tärkeää on pitää hyvät välit naapureihin. Aina ollaan saatu lainaan kirvestä ja muita työkaluja, jaettu ylimääräistä ruokaa puolin ja toisin, tutustuttu uusiin mukaviin ihmisiin ja mikä parasta, päästy sinne saunaan sen enempää ruinaamatta. Naapurit ja muut nummitutut, ootte ihania!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti