Nummirock 2015: Osa 6: Lauantai

Olen lykännyt tämän postauksen kirjoittamista jo pari viikkoa, sillä en ole yksinkertaisesti tiennyt mitä kirjoittaisin. Lyhyesti sanottuna lauantaina ei tapahtunut mitään kovinkaan ihmeellistä. 

Olimme varanneet ruokaa tänäkin vuonna hieman liikaa, joten päivä meni lähinnä leirissä istuessa ja grillatessa. Oli makkaraa, vartaita, halloumia ja pekoniin käärittyjä tuorejuustotäytteisiä herkkusieniä (nam!) ja vaikkka mitä sapuskaa, jota jaoimme avokätisesti myös naapureillemme sekä muille nälkäisille ohikulkijoille. Vaikka ruuat olivatkin olleet jo melkein viikon kylmälaukussa, olivat ne edelleen viileitä eikä kukaan ainakaan kertonut saaneensa niistä ruokamyrkyystä, joten juuri mitään ei tarvinnut heittää alueella parveileville lokeille.

Illemmalla leirimme ohi saapastelikin oikea julkkis, etenkin YouTubessa suosioon nuossut Supermoniveto, jonka kanssa ruinasin yhteiskuvan (jälkimmäinen). Herran huumoribändi Suamenlejjona esiintyi festareilla torstaina, muttemme talkoovuoron jälkeen jaksaneet jäädä odottamaan myöhäistä soittoaikaa. Olisihan show varmasti ollut ihan hauskaa katsottavaa, joskin itselleni riittää hyvin parin musavideonkin katselu netistä. Huomattavasti mielummin olisin nähnyt Supermonivedon toisen projektin, The Black Satansin, livevedon, mutta kokoonpano ei juurikaan keikkaile. 

Suunnittelin kovasti meneväni Eluveitien keikalle, mutta lopulta sekin jäi kuitenkin näkemättä saunan lämmön viedessä voiton. Jälkeenpäin harmittaa, sillä edellisellä Nummirock-visiitillään bändi toimi loistavasti livenä ja keikka oli todella energinen, vaikka sen aikana satoikin vettä. Kotona bändiä ei tule hirveästi kuunneltua, mutta olisihan sitä nyt ihan mielellään katsellut. Ihan hävettää, kuinka laiskaksi sitä on nykyään tullut. Syksyllä Eluveitie on tulossa muutamalle suomenkeikalle, joille voisi mahdollisesti koittaa raahautua ottamaan vahingon takaisin, kun klubikeiloilla ei sadekkaan haittaa.

Kuukauden levyt: Kesäkuu 2015

Kuukauden levyt-postaussarja esittelee nimensä mukaisesti uusia tuttavuuksia, vanhoja löytöjä, tuoreita hankintoja tai muuten vain ajankohtaista musiikkia kuluneelta kuukaudelta. Tarkempi kuunteluhistoria löytyy Last.FM:stä ja levyhyllyyn pääset kurkistamaan täältä.

Kvelertak - Kvelertak

Indie Recordings 2010

01. Ulvetid 02. Mjød 03. Fossegrim 04. Blodtørst 05. Offernatt 06. Sjøhyenar (Havets Herrer) 07. Sultans of Satan 08. Nekroskop 09. Liktorn 10. Ordsmedar av Rang 11. Utrydd dei Svake

"Täydellistä kesämusaa! En edes tajua miksen ole tsekannut tätä bändiä aiemmin, vaikka nimi onkin ollut tuttu. Nyt Kvelertak soi sitten autossa senkin edestä, joskin tämä aiemmin julkaistu nimikkolevy vetää kyllä albumeista pidemmän korren."

Wiegedood - De doden hebben het goed

ConSouling Sounds 2015

01.Svanesang 02.Kwaad bloed 03.De doden hebben het goed 04.Onder gaan

"Vahva ja karu, mutta silti niin kaunis debyyttialbumi, joka on ehdottomasti vuoden 2015 tähän asti paras julkaisu."

Finntroll - Visor om slutet

Spinefarm 2003

01. Suohengen sija 02. Asfågelns död 03. Försvinn du som lyser 04. Veripuu 05. Under varje rot och sten 06. När allt blir is 07. Den sista runans dans 08. Rov 09. Madon laulu 10. Svart djup 11. Avgrunden öppnas

"Finntroll nyt tunnetusti on eräs lempibändeistäni, mutta näin kesällä on nostettava esille erityisesti tämä heidän akustinen EP:sä, josta löytyy soittimia aina tinapillista munniharppuun ja sahaan. Eikun niitylle tanhuamaan! Hilpeistä kappaleistaan huolimatta albumilta löytyy myös varjopuoli: se on omistettu julkaisuvuotenaan menehtyneellä kitaristille ja perustajajäsenelle Somniumille."

Förgjord - Sielunvihollinen

Hammer of Hate 2012

01. Suokaste 02. Ei kuoleman arvoinen 03. Musta lintu 04. Niin lihassa kuin veressä 05. Tulilahti 1959 06. Sudeksi syntynyt 07. Sielunvihollinen 08. Viimeinen myrsky

"Taattua suomalaista black metallia. Erityismaininta Tulilahti 1959:sta, joka nimensä mukaisesti kertoo kyseisistä, vieläkin selvittämittömistä, murhista. Kappale on instrumentaali, sillä vokaalejen tilalla siinä on käytetty äänileikkeitä silloista uutislähetyksistä tehden siitä yhden hyytävimmistä teoksista jopa tässä genressä mitattuna."

Turisas - Turisas 2013

Century Media 2013

01. For Your Own Good 02. Ten More Miles 03. Piece by Piece 04. Into the Free 05. Run Bhang-Eater, Run! 06. Greek Fire 07. The Days Passed 08. No Good Story Ever Starts with Drinking Tea 09. We Ride Together

"Olin aluksi tosi skeptinen tämän suhteen, sillä jo pelkästään albumin nimi ja kansikuva ovat mielstäni aika mielikuvituksettomia, eikä edes musiikillinen anti aluksi vastannut ollenkaaan mielikuvaani Turisaksesta. Muutaman kuuntelukerran jälkeen tähänkin alkoi lopulta tottua, eikä se loppujen lopuksi niin huono julkaisu ollutkaan. Levy paranee loppua kohden ja etenkin livesoitossa kappaleet toimivat loistavasti."

Nummirock 2015: Osa 5: Perjantai

Perjantaina heräsimme hyvin levänneinä, sillä olimme edellisillan talkoovuoron jälkeen menneet suoraan nukkumaan. Yökin oli ollut yllättävän hiljainen, vaikka aamun pikkutunneilla saimmekin nauttia naapureiden Fröbelin Palikat-tuokiosta ja viimeistään kolmannen Sutsisatsin jälkeen muistin, kuinka paljon vihasinkaan kyseistä lastenorkesteriä. Se ei kuitenkaan ollut mitään viime vuoteen verrattuna, kun agrikaatti huusi yötäpäivää korvanjuuressa, joten ehkä olen kuitenkin ihan tyytyväinen tuohonkin mekkalaan.

Jos torstain postauksen alussa hihkuttiin ensimmäisestä festaripäivästä ja korkin aukeamisesta, joka omalta osaltamme kului festariporteilla seisoskellessa, otettiin vahinko perjantaina nopeasti takaisin. Vaikka toisinaan satoikin rankasti ja paviljonkimme oli jo vähällä romahtaa hirmuisen vesimäärän alla, oli tunnelma yleisesti ottaen todella hilpeä. Teimme myös tuttavuutta yön aikana kylkeemme ilmestyneen telttaseurueen kanssa ja nopeasti löytyi yhteinen sävel näiden Helsingissä asuvien kämppisten kanssa, jotka olivat kotoisin Meksikosta ja Espanjasta. Yleensä jään tosi helposti ulkopuoliseksi, jos keskustelukielenä on mikään muu kuin suomi, mutta tällä kertaa oli kyllä tosi hauskaa (omalta osaltani huonoksi) englanniksikin. Kuuntelimme musiikkia, grillasimme ja nautimme kukin omista virvokkeistamme. Itselläni oli edelleen melko paljon simaa, jota tarjoilin niin omalle seurueelleemme kuin soturihenkisiltä näyttäneille ohikulkijoillekkin, ja lisäksi teimme drinkkejä automme takalaatikon antimista. 

Viiden jälkeen aloimme pikku hiljaa valumaan kohti festarialuetta ja päälavaa, sillä klo 18 vuorossa oli koko Nummirockin odotetuin tapahtuma: Moonsorrowin keikka. Pääsimme helposti eturiviin, joka myöhemmin osoittautui hieman huonoksi ideaksi, koska näkyvyys oli korkean lavan takia melko huono. En tiedä luulenko vain, mutta mielestäni aiemmin niiltäkin paikoilta on nähnyt ihan hyvin. Ainakaan keskellä ei ole ennen ollut catwalkkia, joka edestä katsottuna oli vain tiellä. Olisin muutenkin toivonut näkeväni bändin pienemmällä ja tunnelmallisemmalla rantalavalla, mutta ehkä Moonsorrow oli ansainnut paikkansa isolla päälavallakin, ainakin väenpaljoudesta päätellen.

Vaikka bändiltä ei huonoja biisejä löydy yhden yhtäkään, olivat tämän iltaiset kappaleet mielestäni hieman turhan pitkiä festarivetoon. Mukana oli kuitenkin paljon vanhempaa tuotantoa, josta pitää ehdottomasti antaa plussaa ja  etenkin Kylän päässä kruunasi koko keikan. Pientä ukkosrintamaakin oli havaittavissa, jonka innoittamana Ukkosenjumalan poika olisi ollut mahtava lopetus keikalle, toisin kuin nyt kuultu yli vartin mittainen Kuolleiden maa, joka sateen vain yltyessä tuntui lopulta jopa hieman puuduttavalta.

Jo keikan viimeisillä hetkillä alkoi jostain syystä hajottaa aika paljon, joka luonnollisesti omalta osaltani hieman latisti tunnelmaa ja koettua keikkaelämystä. Olin vain niin väsynyt ainaiseen sateeseen ja ehkä salaa toivonut Moonsorrowin olevan vieläkin eeppisempi, kuin mitä se nyt oli. Asiaan vaikuttaa luultavasti se, että olen nähnyt neljä bändin viidestä aiemmin tänä vuonna heitetystä keikasta, joista etenkin viimeisin Steelfestin veto oli jotain aivan käsittämätöntä. Nyt bändi kuitenkin vetäytyy keikkalavoilta tekemään uutta levyään ja hyvä niin. Toivottavati saamme kuulla uutta materiaalia jo ensi vuonna, vaikka hyvää kannattaakin odottaa.

Lisää kuvia keikasta löytyy kuvagalleriastani.

Nummirock 2015: Osa 4: Torstai

Ensimmäinen festaripäivä! Wuhuu! Korkki auki! Eikun. Toisin kuin erittäin suuri osa muista festarivieraista, vietimme me torstain täysin nollatoleranssilla. Iltapäivällä, ennen kuin portit olivat edes vielä auenneet, marssimme Henkan kanssa sisään alueelle: oli aika suorittaa tämän vuoden talkoovuoro.

Joidenkin mielestä festareille tullaan vain pitämään hauskaa, eikä työn teosta ole puhettakaan. Itse olen kuitenkin ollut talkoolaisena niin Nummirockissa kuin muillakin festareilla useampana vuotena, enkä tänäkään vuonna edes harkinnut ostavani lippua. Nykyään käyn enää vain parilla festareilla kesässä ja vakituisten tulojen myötä tilikin sallisi laittaa muutaman satasen Tikettiin, mutta nuorempana rahani eivät olisi millään riittäneet ravaamaan festareilla lähes joka viikonloppu. Tykkään kuitenkin edelleen kovasti talkoohommista, joten miksipä ei. Talkoolaisena pääsee katsomaan tapahtumia toisesta näkökulmata, oppimaan uutta ja kokemaan hienoja hetkiä. Nummirockissa kolmenpäivän lipun eteen pitää tehdä yksi 8-10h työvuoro joko ennen tai jälkeen festareiden tai niiden aikana.

Tänä vuonna saimme ensimmäistä kertaa keltaiset huomioliivit päällemme ja meidät passitettiin autoportille tarkastamaan, että ihmisiltä löytyi tarvittavat kulkuluvat.  Meidän portistamme sai ruuhkatilanteita lukuunottamatta kulkea vain artistit ja henkilökunta, joten pääsimme asioimaan mielenkiintoisten ihmisten kanssa ja ohjaamaan muutaman oman elämänsä artistin normaalille sisääntuloportille. Etukäteen vähän jännitimme, että mitähän tästäkin nyt tulisi, sillä kummallakaan meistä ei ollut JV-korttia tai muutakaan kokemusta järjestyksenvalvonnasta, mutta loppujen lopuksi kaikki sujui todella hyvin. Vaikka työ oli lähinnä vain seisoskelua ja portin availua, kului aika yllättävän nopeasti eikä edes pieni sadekuuro lannistanut mukavaa talkoovuoroa. Aiemmin olen tehnyt vähän kaikkea siivouspartiosta ja anniskelusta lipunmyyntiin ja lavanrakennukseen, mutta tämän vuotinen pesti oli kyllä ehdottomasti yksi kivoimmista talkoovuoroista, mitä olen missään festareilla tehnyt. 

Vuoromme venyi hieman suunniteltua pidemmäksi, joten missasimme Satanic Warmasterin aloituksen ja pääsimme seuraamaan illan black metal spektaakkelia vasta puolesta välistä. Kuulin etukäteen eräältä jo ensimmäisien biisien jälkeen portaistamme poistuneelta herra Satanic Tyrant Werewolfin olevan aikamoisessa tuiskeessa ja keikan olevan lähinnä mautonta katseltavaa, mutta paikalle päästyäni meno vaikutti aivan normaalilta. Jos mies kerran pysyi pystyssä ja laulukin sujui mallikkaasti, ei yskää mielestäni ollut havaittavissa. Sen verran, mitä setistä ehdimme katsomaan, oli esitys ihan hyvä. Ei mitenkään kovin erikoinen, muttei missään tapauksessa huonokaan. 

Nummirock 2015: Osa 3: Keskiviikko

Keskiviikkona ihmisiä alkoi jo valumaan paikalle tasaiseen tahtiin. Vaikka itse festarit tosiaan alkavat vasta torstai-iltapäivänä, haluavat monet varmistaa itselleen hyvän leiripaikan ja aloittaa juhlimisen jo hyvissä ajoin, sillä onhan Nummirock sentään vain kerran vuodessa. Myös järjestäjät olivat tällä kertaa varautuneet innokkaisiin festivaalivieraisiin avaamalla infopisteen ja rannekkeiden vaihdon illalla pariksi tunniksi. Tykkään kovasti tämän uusimman rannekkkeen värimaailmasta, voisin melkein sanoa sen olevan hienoin näistä tähänastisistani.

Jokaiseen juhannukseen kuuluu tietenkin juhannuskokko. Meidän osaltamme roihua päästiin todistamaan jo keskiviikkona, kun järjestäjät tulivat polttamaan rannassa olleen ison risukasan. Hyvä niin, sillä moni sitä jo vitsillä uhkasi tuikata tuleen juhannuksena ja pahimmassa tapauksessa joku kännissä olisi idean voinut jopa toteuttaa. Nyt tuli pysyi hyvin hallinnassa ja palokunnaltakin oli kuulemma kysytty lupa. Paitsi että kokko oli komeaa katseltavaa, oli sen vieressä myös tälläisen vilukissan mukava lämmitellä: vain vaahtokarkit puuttuivat.

Meidänkin leirimme täydentyi kahdella uudella teltalla, kun loputkin sovitusta porukasta saapuivat paikalle. Varsinaiseen seurueeseemme kuului meidät mukaan lukien vain neljä henkeä, vaikka muita kavereita toki löytyi niin heti hiekkatien toiselta puolelta kuin ympäri molempia leirintäalueitakin. Olen suoraan sanoen aika kranttu siitä, keitä porukkaamme kuuluu. Tykkään pitää leirimme pienenä ja kodikkaana niin, että kaikki sen jäsenet ovat varmasti hyviksi tyypeiksi todettuja mukavia persoonia. Hoidin kuitenkin tänäkin vuonna paikalle kaikki ruokailutarvikkeet grillistä aterimiin ja mausteisiin, paviljongin Suomen ihanaa kesäsäätä varten ja liudan muuta yleishyödyllistä rojua, joten en hirveäsi välittäisi perseilystä itseäni tai omaisuuttani kohtaan. Onneksi olemme kuitenkin saaneet aina kivan retkikunnan kasaan, eikä mitään ikävää ole sattunut.

Mukavaksi yllätykseksemme saimme jo viime vuodelta tutun peräkärrysaunan vain parinkymmenen metrin päähän, joten pitihän ne löylyt käydä testaamassa illan viiletessä. Tässä kohtaa haluan korostaa, kuinka tärkeää on pitää hyvät välit naapureihin. Aina ollaan saatu lainaan kirvestä ja muita työkaluja, jaettu ylimääräistä ruokaa puolin ja toisin, tutustuttu uusiin mukaviin ihmisiin ja mikä parasta, päästy sinne saunaan sen enempää ruinaamatta. Naapurit ja muut nummitutut, ootte ihania!