Nummirock 2016: Osa 0: Ämpärilista ja muita PNA:n oireita

Nyt on taas se aika vuodesta, kun ahdamme auton täyteen leirytymisvälineitä, ruokaa sekä edellisviikolla niska limassa Etelä-Helsingistä rahdattuja virvoitusjuomia. On juhannusviikko ja sehän tarkoittaa tietenkin pitkään ja vähintäänkin hartaasti odottua Nummirockia! 

Viime vuotisen hytisemisen jälkeen suunnittelimme ensin lykkäävämme lähtöämme hieman lähemmäksi itse kekkereitä, mutta koska Tampere Metal Meeting sattui olemaan juuri viikkoa ennen ja sijaitsi sopivasti puolivälissä matkaa, emme nähneet järkeväksi ajaa välissä muutamaksi päiväksi takaisin. Tällä kertaa ei sentään ollut luvattu yöpakkasia, ainoastaan ajoittaisia sadekuuroja, joita varten meiltä löytyi niin sadetakit, paviljonki kuin liuta pressuja.

Jouduimme pakkaamaan auton ensin torstaina Espoossa, perjantaina vanhemmillani Tammelassa ja vielä lopuksi kaverin kerrostalon pihassa Tampereella. Kaiken kaikkiaan tetris sujui yllättävänkin helposti valmista listaa apuna käyttäen, joskin juurikaan enempää tavaraa mukaan ei kyllä olisi saatu mahtumaan, saati kolmatta matkustajaa.

Koska viime vuonna tuli vain lähinnä kyhjötettyä omassa leirissä viltin alla ja saunottua välillä naapureiden peräkärryssä, päätin tehdä pienen bucketlistin, koska se on nyt tosi trendikästä, jota noudattaa, vaikka sataisi pieniä kissoja. Tai no en, siinä tapauksessa juoksisin ympäriinsä hullunkiilto silmissäni.

Ota ämpäri

Ämpärilistahan tämä oli? Alkajaisiksi ota ämpäri mukaan, ettei sitä tarvitse metsästää kesken matkan ties mistä pikkukaupoista, kuten viime vuonna. Ämpäriin haetaan vettä järvestä ja siihen laitetaan juomat viilentymään, koska kukapa ei joisi mielummin kylmää kuin lämmintä olutta.

Näe ainakin kolme bändiä

Viimeksi teimme kunnon pohjanoteerauksen ja näimme koko festareiden aikana vain puolitoista keikkaa: venyneen talkoovuoron takia puolet Satanic Warmasterista sekä luonnollisesti Moonsorrowin. Nyt vähän tsemppiä! 

Käy uimassa

Muutamaa hätäistä vetoa humalassa ei lasketa, vaan järveen täytyy pulahtaa oikein kunnolla.

Syö kaikki ruuat

Tai edes melkein kaikki ja lahjoita loput kavereille. Tällä kertaa murkinaa on kyllä varattukkin hieman aiempaa vähemmän per päivä, jotta turhalta hävikiltä vältyttäisiin.

Soliaalisoidu

Unohda antisoliaalinen itsesi ja juttele ihmisten kanssa, sillä (nummi)kavereita ei voi olla ikinä liikaa. Älä jänistä, vaikka joutuisitkin keskustelemaan englanniksi, vaan suhtaudu tilaisuuteen mahdollisuutena oppia vierasta kieltä entistä paremmin. Vinkki, jos luet tämän: saa tulla juttelemaan! Leirimme on rannalle vievän tien vieressä.

Pelaa mölkkyä

Ja muita pelejä, joita olet pakannut. Myös näihin aktiviteetteihin saa osallistua, mikäli haluaa.

Ota valokuvia

Kun kerran kamerakin on mukana, käytä sitä. Kuvaa bändejä, ihania festarikäviöitä sekä yleisesti leirielämää. Kotiin päästyäsi julkaise kuvat muidenkin iloksi.

Tee jotain uutta

Festareilla ja etenkin Nummirockissa kuuluu heittäytyä, joten tee jotain, mitä et aiempina vuosina ole kokeillut.

Festariennakko: Tampere Metal Meeting 2016

Ensimmäistä kertaa järjestettävä Tampere Metal Meeting tuo Ratinanniemelle kovan nipun kotimaisia raskaan metallin kärkinimiä ulkomaalaisvahvistuksia unohtamatta. Lineup on kesän parhaimmistoa, eikä itse aluekkaan vaikuta pöllömmöltä, vaikka K18 tapahtumassa anniskelualueen rajaaminen aina hieman kummastuttaakin. Bändien lisäksi tarjolla pitäisi olla myös tavallista parempaa festariruokaa, pienpanimo-oluita  ja jopa sauna. Vaikka säätiedoitus lupaakin sadetta, on ennakko-odotukset tämän festivaalin suhteen korkealla.

Kaksikymmentä bändiä, joista etenkään kahdeksaa seuraavaa ei kannata missata:

Convulse (pe 14:45, second stage)

Näillä kekkereillä ei juuri ole aikaa jäädä fiilistelemään tunnelmaa festarialueen ulkopuolelle, sillä taattua laatua tarjoillaan jo heti ensimmäisestä bändistä lähtien, kun lavalle astelee Convulse. Siinä missä vuonna 1991 julkaistu World Without God on yksi suomalaisen death metallin helmiä, tarjoavat mielipiteitä paljon jakanut Reflections sekä uusin tulokas Cycle of Revenge paikoin svengaavaa, jopa melkein kesäistä, iloittelua, joka saa tanssijalan vipattamaan. Yhdistelmä ei välttämättä ole paatuneimpien hevimiesten mieleen, mutta tämä tyttö tykkää! Bändilläkin on näyttänyt olevan kivaa lavalla, joten mahtava show on varmasti luvassa tälläkin kertaa.

Baptism (pe 17:30, second stage)

Tätä suomibläkkis yhtyettä ei turhan usein kotimaassa nähdä. Viime kerta taisi olla vuoden 2014 Steelfestissä, jossa pääsin itsekkin todistamaan bändin livekunnon: keikka oli ehdottomasti yksi viikonlopun parhaimmistoa, joten odotukset ovat luonnollisesti korkealla tälläkin kertaa.

Moonsorrow (pe 19:45, Inferno stage)

Jos pitäisi valita yksi bändi yli muiden, olisi se ehdottomasti Moonsorrow. Bändi ei yksinkertaisesti ole vielä kertaakaan yli viisitoistavuotisen uransa aikana onnistunut tekemään huonoa kappaletta ja sama mahtipontinen meno vain jatkuu uusimmalla, keväällä julkaistulla, "Jumalten aika" nimisellä albumilla. Moonsorrowin keikat ovat totutusti olleet todellisia performansseja, joskin festareiden kiire aikataulu ei anna myöten perinteiseen pari tuntiseen spektaakkeliin. Kappaleiden pituuksien ollessa suurimmaksi osaksi yli kymmen minuuttisia, ei se settilista luultavasti tule koostumaan kovinkaan monesta biisistä, mutta tällä kertaa laatu korvaa varmasti määrän.

Demilich (pe 21:00, second stage)

Päivän toinen suomidödis legenda Demilich tarjoaa Convulsea perinteisempää kuolonkorinaa suoraan yhdensänkymmentäluvun Kuopiosta. Vaikka bändin ainut täyspitkä on yhtä vanha (apua) kuin allekirjoittanut, toimii sen materiaali vielä tänäkin päivänä paremmin kuin hyvin. Demilich on myös raskaasta soitannastaan huolimatta toiminut hyvin livebändinä ja Antti Bomanin hilpeät välispiikit ovat mukavaa kuultavaa.

Barathrum (la 17:15, second stage)

Baratrum on bändi, jolta voi oikeastaan odottaa aivan mitä tahansa. Parhaimmillaan luvassa on tiukkaa black metalli räimettä ja pahimmillaan.. hirveää känniörvellystä, joka toisaalta sekin on useimmiten ollut hyvinkin viidyttävää katsottavaa. Vai kuka nyt ei muka haluaisi kuulla Last Day In Heavenia kolmesti yhden keikan aikana? Mikäli bändi ei ole ennestään tuttu, en välttämättä suosittele keikalle lähtöä ainakaan selvin päin, sillä Demonos Sovan astellessa lavalle kukkahatut lentelevät, vaikka kuinka pitäisi kiinni.

Finntroll (la 18:15, Inferno stage)

Olin alunperin melko skeptinen Blodsvept:in suhteen, mutta pikku hiljaa levyn kepeämpi materiaali on alkanut uppomaan myös tähän suuntaan. Se tuntuu toimivan parhaiten livenä sekä mukavan aurinkoisina kesäpäivinä, joten ehdottomasti myös festareilla. Finntrollin keikat ovat aina olleet vauhdikkaita ja mukaansa tempaavia, eikä vanhoja hittibiisejäkään ole unohdettu listalta. Mikäli sääennustukset pitävät paikkaansa ja sadekuuroilta ei vältytä, nostaa tämän peikko-orkesterin tahdissa tanhuaminen varmasti tunnelmaa kosteammassakin olotilassa.

Nocturnus A.D. (la 19:00, second stage)

Suhtaudun aina pienellä varauksella bändeihin, joiden nimestä löytyy loppuliite A.D., mutta tällä kertaa kyseessä on todellisuudessa se aidon ja alkuperäisen perustajajäsenen Nocturnus. Se ei sinäällään sano itselleni vielä mitään, mutta tämä bändi kannattaa kuulemma ehdottomasti tsekata, sillä The Key kuuluu death metallin klassikkoalbumeihin.

Deströyer 666 (la 21:00, second stage)

Myönnän, etten juurikaan muista Deströyerin keikkaa toissa vuoden Steelfestistä, enkä ollut valmis maksamaan 25 euroa bändistä viime vuoden lopulla, mutta tällä kertaa festareiden toiseksi viimeistä vetoa ei voi jättää välistä. Bändin tuoretta Wildfire-albumia on kehuttu, eikä se pikaiselta kuulemalta tosiaan kuulostanut lainkaan hullummalta. Phoenix Rising on kuitenkin itselleni ja varmasti monelle muullekkin se ykköslevy, jonka materiaalia odotan kaikista eniten.  

Festarikesäloma

Blogi on häpeällisesti viettänyt hiljaiseloa melkein vuoden, mutta nyt kesän ja sen myötä kesäfestareiden koittaessa kirjoitusintoa tuntuu taas olevan vaikka muille jakaa. Ihmisten kysellessä lomasuunnitelmiani huikkasin vain "meneväni festareille" ja kun tarkemmin miettii, ei kesälomaani hirveäsi muuta mahdukkaan kuin festareita festareiden perään, mutta sehän sopii itselleni paremmin kuin hyvin. 

Festarikausi avattiin jo muutama viikko sitten Hyvinkäällä Steelfesteissä (postaus tulossa), mutta vielä olisi tälle kesälle monet kekkerit tiedossa aina kaupunkifestereista viikon mittaiseen Nummijärven visiittiin pienempiä DIY-festareitakaan unohtamatta. 

Blogi tulee ainakin kesän ajan painottumaan vahvasti festariaiheisiin postauksiin: luvassa on niin perinteisiä festariraportteja, ennakkofiilistelyjä kuin selviytymisvinkkejäkin. Itse olen kiertänyt Suomen festareita jo vuosia, joten jos teille lukijoille tulee mieleen kysymyksiä tai postausideoita aiheeseen liittyen, vastaan mielelläni!

Saarihelvetti 2015

Viime viikonloppuna Tampere täyttyi ihmisistä, kun loppuunmyyty Blockfest räppäsi Ratinanniemen festivaaliauleella. Uusia festarilaseja hankkiessani Glitterin myyjä arveli jo allekirjoittaneenkin suuntaavan kyseiseen tapahtumaan, mutta ehei. Lauantaina nimeni löytyi onneksi jonkun aivan muun festivaalin vieraslistalta. Olin alunperin ostamassa meille liput ihan Tiketistä, kunnes vain muutamaa päivää ennen festareita onni suosi Fear of Dominationin järjestämässä lippuskabassa. Sää oli kerrankin aurinkoinen ja jopa helteinen, joten saatiinhan tälläkkin vuodelle edes yhdet kunnon kesäfestarit!

Fear of Domination oli muuten myös oikeastaan ainut bändi, jonka tiesin varmasti vetävän hyvän ja energisen liveshown, kuten aina, enkä joutunut pettymään tälläkään kertaa. Vuosien varrella on ollut hieno seurata bändin kehitystä ja kapuamista isommille lavoille, vaikka pienemmissä klubikeikoissa onkin aina oma tiivis tunnelmansa. Tuntuu myös, että pojat ovat viimein löytäneet sen ihan oman soudinsa, eikä vaikutteita oteta enää niin paljoa muusta suomi-industrialista kuin ehkä aiemmilla levyillä. Hyvänä esimerkkina mainittakoon vasta muutama viikko sitten julkaistu uusi musiikkivideo, jossa muuten mekin Henkan kanssa oltiin yleisönä.

Mustan Kuun Lasten kohdalla taas olin etukäteen hyvinkin epäileväinen, vaikka bändi kuuluukin ehdottomiin suosikkeihini. MKL tuuletti arkkuaan keväällä 2014 muutaman klubikeikan verran, josta olin tietysti hyvinkin innoissani, sillä en uskonut näkeväni virallisesti jo vuonna 2007 lopettanutta yhtyettä koskaan livenä. Viimeisen Steelfestissä soitetun keikan jälkeen olin oikeasti surullinen, enkä pystynyt hetkeen edes kuuntelemaan heidän musiikkiaan, saati miettiä, että tämä tosiaan oli nyt lopullisesti tässä, kuten yhtyeen laulaja-kitaristi itse ilmoitti. Kesäkuussa yllätys oli suuri ja olo hyvin ristiriitaiset, kun bändi yhtäkkiä kertoikin tekevänsä paluun. Saarihelvetissä Mustan Kuun Lapset soittivat kuitenkin vanhoja klassikoita, joten meininki oli korkealla ja niskoja särki seuraavana aamuna. Toivottavasti sama meno jatkuu ensi viikolla Perkeleessä, kun luvassa pitäisi olla myös bändin uusia kappaleita. Jään odottomaan innolla, joskin pienelle varauksella.

Toinen hieman epäilystä aiheuttanut bändi oli illan pääesiintyjä eli Turmion Kätilöt. Monien mielestä ehdottomasti suomen kovimpiin liveorkestereihin kuuluva bändi on jo mielestäni nähnyt parhaat päivänsä, meno muuttunut aiempaa tylsemmäksi eivätkä uusimmat levytkään enää oikein nappaa. Vielä pari vuotta sitten kiersin tiiviisti heidän perässä ympäri Etelä-Suomen, mutta nykyisin hyvä jos jaksan lähteä edes seutulipulla Helsinkiin. Onneksi myös Turmion Kätilöiden settilista koostui tällä kertaa enimmäksen vanhoista hiteistä ja pääsin itsekkin pitkästä aikaa rääkymään kurkku suorana mukana. Ihan perushyvä festariveto, vaikkei mitään hirveän jännää Spektaakkelin persettä lukuun ottamatta nähtykkään.

Kokonaisuutana Viikinsaaressa järjestetty Saarihelvetti oli oikein mukava lisäys Suomen hevifestareihin. Erityismaininta täytyy antaa loistavasta miljööstä, jossa riitti niin nurmikkoa istuskeluun kuin leikkivempaimia ja keinuja lapsenmielisimmillekkin, kuten esimerkiksi meille. Saareen kuljettiin laivalla, joka odotetusti ruuhkautui tapahtuman alussa ja lopussa, mutta mielummin sitä tunnin jonottaa risteilylle kuin vaikka anniskelualueelle, kuten joillakin festareilla välillä pääsee käymään. Muuten järjestelyt sujuivat  mallikkaasti etenkin ensikertalaiseksi ja kesälauantaita ei olisi voinut paremmin viettää. Anniskelualue tosin olisi voinut kattaa koko festivaalialueen, mutta ymmärrän, että nykyään on vaikea saada lupia moiseen. Myös ruokakojujen määrää voisi lisätä ja tarjontaa monipuolistaa, vaikka jokainen halutessaan saikin tuoda paikalle omat picnik-eväänsä.

Toivottavasti Saarihelvetti järjestetään myös ensi vuonna ja paikalle saadaan edes muutama bändi, joiden takia jaksaisi raahautua saaren kauniisiin maisemiin.

Lisää kuvia Saarihelvetistä löytyy täältä!

Nummirock 2015: Osa 6: Lauantai

Olen lykännyt tämän postauksen kirjoittamista jo pari viikkoa, sillä en ole yksinkertaisesti tiennyt mitä kirjoittaisin. Lyhyesti sanottuna lauantaina ei tapahtunut mitään kovinkaan ihmeellistä. 

Olimme varanneet ruokaa tänäkin vuonna hieman liikaa, joten päivä meni lähinnä leirissä istuessa ja grillatessa. Oli makkaraa, vartaita, halloumia ja pekoniin käärittyjä tuorejuustotäytteisiä herkkusieniä (nam!) ja vaikkka mitä sapuskaa, jota jaoimme avokätisesti myös naapureillemme sekä muille nälkäisille ohikulkijoille. Vaikka ruuat olivatkin olleet jo melkein viikon kylmälaukussa, olivat ne edelleen viileitä eikä kukaan ainakaan kertonut saaneensa niistä ruokamyrkyystä, joten juuri mitään ei tarvinnut heittää alueella parveileville lokeille.

Illemmalla leirimme ohi saapastelikin oikea julkkis, etenkin YouTubessa suosioon nuossut Supermoniveto, jonka kanssa ruinasin yhteiskuvan (jälkimmäinen). Herran huumoribändi Suamenlejjona esiintyi festareilla torstaina, muttemme talkoovuoron jälkeen jaksaneet jäädä odottamaan myöhäistä soittoaikaa. Olisihan show varmasti ollut ihan hauskaa katsottavaa, joskin itselleni riittää hyvin parin musavideonkin katselu netistä. Huomattavasti mielummin olisin nähnyt Supermonivedon toisen projektin, The Black Satansin, livevedon, mutta kokoonpano ei juurikaan keikkaile. 

Suunnittelin kovasti meneväni Eluveitien keikalle, mutta lopulta sekin jäi kuitenkin näkemättä saunan lämmön viedessä voiton. Jälkeenpäin harmittaa, sillä edellisellä Nummirock-visiitillään bändi toimi loistavasti livenä ja keikka oli todella energinen, vaikka sen aikana satoikin vettä. Kotona bändiä ei tule hirveästi kuunneltua, mutta olisihan sitä nyt ihan mielellään katsellut. Ihan hävettää, kuinka laiskaksi sitä on nykyään tullut. Syksyllä Eluveitie on tulossa muutamalle suomenkeikalle, joille voisi mahdollisesti koittaa raahautua ottamaan vahingon takaisin, kun klubikeiloilla ei sadekkaan haittaa.

Nummirock 2015: Osa 5: Perjantai

Perjantaina heräsimme hyvin levänneinä, sillä olimme edellisillan talkoovuoron jälkeen menneet suoraan nukkumaan. Yökin oli ollut yllättävän hiljainen, vaikka aamun pikkutunneilla saimmekin nauttia naapureiden Fröbelin Palikat-tuokiosta ja viimeistään kolmannen Sutsisatsin jälkeen muistin, kuinka paljon vihasinkaan kyseistä lastenorkesteriä. Se ei kuitenkaan ollut mitään viime vuoteen verrattuna, kun agrikaatti huusi yötäpäivää korvanjuuressa, joten ehkä olen kuitenkin ihan tyytyväinen tuohonkin mekkalaan.

Jos torstain postauksen alussa hihkuttiin ensimmäisestä festaripäivästä ja korkin aukeamisesta, joka omalta osaltamme kului festariporteilla seisoskellessa, otettiin vahinko perjantaina nopeasti takaisin. Vaikka toisinaan satoikin rankasti ja paviljonkimme oli jo vähällä romahtaa hirmuisen vesimäärän alla, oli tunnelma yleisesti ottaen todella hilpeä. Teimme myös tuttavuutta yön aikana kylkeemme ilmestyneen telttaseurueen kanssa ja nopeasti löytyi yhteinen sävel näiden Helsingissä asuvien kämppisten kanssa, jotka olivat kotoisin Meksikosta ja Espanjasta. Yleensä jään tosi helposti ulkopuoliseksi, jos keskustelukielenä on mikään muu kuin suomi, mutta tällä kertaa oli kyllä tosi hauskaa (omalta osaltani huonoksi) englanniksikin. Kuuntelimme musiikkia, grillasimme ja nautimme kukin omista virvokkeistamme. Itselläni oli edelleen melko paljon simaa, jota tarjoilin niin omalle seurueelleemme kuin soturihenkisiltä näyttäneille ohikulkijoillekkin, ja lisäksi teimme drinkkejä automme takalaatikon antimista. 

Viiden jälkeen aloimme pikku hiljaa valumaan kohti festarialuetta ja päälavaa, sillä klo 18 vuorossa oli koko Nummirockin odotetuin tapahtuma: Moonsorrowin keikka. Pääsimme helposti eturiviin, joka myöhemmin osoittautui hieman huonoksi ideaksi, koska näkyvyys oli korkean lavan takia melko huono. En tiedä luulenko vain, mutta mielestäni aiemmin niiltäkin paikoilta on nähnyt ihan hyvin. Ainakaan keskellä ei ole ennen ollut catwalkkia, joka edestä katsottuna oli vain tiellä. Olisin muutenkin toivonut näkeväni bändin pienemmällä ja tunnelmallisemmalla rantalavalla, mutta ehkä Moonsorrow oli ansainnut paikkansa isolla päälavallakin, ainakin väenpaljoudesta päätellen.

Vaikka bändiltä ei huonoja biisejä löydy yhden yhtäkään, olivat tämän iltaiset kappaleet mielestäni hieman turhan pitkiä festarivetoon. Mukana oli kuitenkin paljon vanhempaa tuotantoa, josta pitää ehdottomasti antaa plussaa ja  etenkin Kylän päässä kruunasi koko keikan. Pientä ukkosrintamaakin oli havaittavissa, jonka innoittamana Ukkosenjumalan poika olisi ollut mahtava lopetus keikalle, toisin kuin nyt kuultu yli vartin mittainen Kuolleiden maa, joka sateen vain yltyessä tuntui lopulta jopa hieman puuduttavalta.

Jo keikan viimeisillä hetkillä alkoi jostain syystä hajottaa aika paljon, joka luonnollisesti omalta osaltani hieman latisti tunnelmaa ja koettua keikkaelämystä. Olin vain niin väsynyt ainaiseen sateeseen ja ehkä salaa toivonut Moonsorrowin olevan vieläkin eeppisempi, kuin mitä se nyt oli. Asiaan vaikuttaa luultavasti se, että olen nähnyt neljä bändin viidestä aiemmin tänä vuonna heitetystä keikasta, joista etenkin viimeisin Steelfestin veto oli jotain aivan käsittämätöntä. Nyt bändi kuitenkin vetäytyy keikkalavoilta tekemään uutta levyään ja hyvä niin. Toivottavati saamme kuulla uutta materiaalia jo ensi vuonna, vaikka hyvää kannattaakin odottaa.

Lisää kuvia keikasta löytyy kuvagalleriastani.

Nummirock 2015: Osa 4: Torstai

Ensimmäinen festaripäivä! Wuhuu! Korkki auki! Eikun. Toisin kuin erittäin suuri osa muista festarivieraista, vietimme me torstain täysin nollatoleranssilla. Iltapäivällä, ennen kuin portit olivat edes vielä auenneet, marssimme Henkan kanssa sisään alueelle: oli aika suorittaa tämän vuoden talkoovuoro.

Joidenkin mielestä festareille tullaan vain pitämään hauskaa, eikä työn teosta ole puhettakaan. Itse olen kuitenkin ollut talkoolaisena niin Nummirockissa kuin muillakin festareilla useampana vuotena, enkä tänäkään vuonna edes harkinnut ostavani lippua. Nykyään käyn enää vain parilla festareilla kesässä ja vakituisten tulojen myötä tilikin sallisi laittaa muutaman satasen Tikettiin, mutta nuorempana rahani eivät olisi millään riittäneet ravaamaan festareilla lähes joka viikonloppu. Tykkään kuitenkin edelleen kovasti talkoohommista, joten miksipä ei. Talkoolaisena pääsee katsomaan tapahtumia toisesta näkökulmata, oppimaan uutta ja kokemaan hienoja hetkiä. Nummirockissa kolmenpäivän lipun eteen pitää tehdä yksi 8-10h työvuoro joko ennen tai jälkeen festareiden tai niiden aikana.

Tänä vuonna saimme ensimmäistä kertaa keltaiset huomioliivit päällemme ja meidät passitettiin autoportille tarkastamaan, että ihmisiltä löytyi tarvittavat kulkuluvat.  Meidän portistamme sai ruuhkatilanteita lukuunottamatta kulkea vain artistit ja henkilökunta, joten pääsimme asioimaan mielenkiintoisten ihmisten kanssa ja ohjaamaan muutaman oman elämänsä artistin normaalille sisääntuloportille. Etukäteen vähän jännitimme, että mitähän tästäkin nyt tulisi, sillä kummallakaan meistä ei ollut JV-korttia tai muutakaan kokemusta järjestyksenvalvonnasta, mutta loppujen lopuksi kaikki sujui todella hyvin. Vaikka työ oli lähinnä vain seisoskelua ja portin availua, kului aika yllättävän nopeasti eikä edes pieni sadekuuro lannistanut mukavaa talkoovuoroa. Aiemmin olen tehnyt vähän kaikkea siivouspartiosta ja anniskelusta lipunmyyntiin ja lavanrakennukseen, mutta tämän vuotinen pesti oli kyllä ehdottomasti yksi kivoimmista talkoovuoroista, mitä olen missään festareilla tehnyt. 

Vuoromme venyi hieman suunniteltua pidemmäksi, joten missasimme Satanic Warmasterin aloituksen ja pääsimme seuraamaan illan black metal spektaakkelia vasta puolesta välistä. Kuulin etukäteen eräältä jo ensimmäisien biisien jälkeen portaistamme poistuneelta herra Satanic Tyrant Werewolfin olevan aikamoisessa tuiskeessa ja keikan olevan lähinnä mautonta katseltavaa, mutta paikalle päästyäni meno vaikutti aivan normaalilta. Jos mies kerran pysyi pystyssä ja laulukin sujui mallikkaasti, ei yskää mielestäni ollut havaittavissa. Sen verran, mitä setistä ehdimme katsomaan, oli esitys ihan hyvä. Ei mitenkään kovin erikoinen, muttei missään tapauksessa huonokaan. 

Nummirock 2015: Osa 3: Keskiviikko

Keskiviikkona ihmisiä alkoi jo valumaan paikalle tasaiseen tahtiin. Vaikka itse festarit tosiaan alkavat vasta torstai-iltapäivänä, haluavat monet varmistaa itselleen hyvän leiripaikan ja aloittaa juhlimisen jo hyvissä ajoin, sillä onhan Nummirock sentään vain kerran vuodessa. Myös järjestäjät olivat tällä kertaa varautuneet innokkaisiin festivaalivieraisiin avaamalla infopisteen ja rannekkeiden vaihdon illalla pariksi tunniksi. Tykkään kovasti tämän uusimman rannekkkeen värimaailmasta, voisin melkein sanoa sen olevan hienoin näistä tähänastisistani.

Jokaiseen juhannukseen kuuluu tietenkin juhannuskokko. Meidän osaltamme roihua päästiin todistamaan jo keskiviikkona, kun järjestäjät tulivat polttamaan rannassa olleen ison risukasan. Hyvä niin, sillä moni sitä jo vitsillä uhkasi tuikata tuleen juhannuksena ja pahimmassa tapauksessa joku kännissä olisi idean voinut jopa toteuttaa. Nyt tuli pysyi hyvin hallinnassa ja palokunnaltakin oli kuulemma kysytty lupa. Paitsi että kokko oli komeaa katseltavaa, oli sen vieressä myös tälläisen vilukissan mukava lämmitellä: vain vaahtokarkit puuttuivat.

Meidänkin leirimme täydentyi kahdella uudella teltalla, kun loputkin sovitusta porukasta saapuivat paikalle. Varsinaiseen seurueeseemme kuului meidät mukaan lukien vain neljä henkeä, vaikka muita kavereita toki löytyi niin heti hiekkatien toiselta puolelta kuin ympäri molempia leirintäalueitakin. Olen suoraan sanoen aika kranttu siitä, keitä porukkaamme kuuluu. Tykkään pitää leirimme pienenä ja kodikkaana niin, että kaikki sen jäsenet ovat varmasti hyviksi tyypeiksi todettuja mukavia persoonia. Hoidin kuitenkin tänäkin vuonna paikalle kaikki ruokailutarvikkeet grillistä aterimiin ja mausteisiin, paviljongin Suomen ihanaa kesäsäätä varten ja liudan muuta yleishyödyllistä rojua, joten en hirveäsi välittäisi perseilystä itseäni tai omaisuuttani kohtaan. Onneksi olemme kuitenkin saaneet aina kivan retkikunnan kasaan, eikä mitään ikävää ole sattunut.

Mukavaksi yllätykseksemme saimme jo viime vuodelta tutun peräkärrysaunan vain parinkymmenen metrin päähän, joten pitihän ne löylyt käydä testaamassa illan viiletessä. Tässä kohtaa haluan korostaa, kuinka tärkeää on pitää hyvät välit naapureihin. Aina ollaan saatu lainaan kirvestä ja muita työkaluja, jaettu ylimääräistä ruokaa puolin ja toisin, tutustuttu uusiin mukaviin ihmisiin ja mikä parasta, päästy sinne saunaan sen enempää ruinaamatta. Naapurit ja muut nummitutut, ootte ihania!

Nummirock 2015: Osa 2: Tiistai

Saapuminen maanantain puolella meni hieman hilkulle, sillä ajoimme rantaleirinnän porteista vain muutamaa minuuttia ennen keskiyötä. Toisella puolella niittyä näkyi jo muutama teltta, mutta emme kuulemma hävinneet heille kuin muutamalla tunnilla. Rannan ensimmäinen tai toinen leiri, aivan sama, tuntui joka tapauksessa hienolta olla taas Nummijärvellä. Matkasta väsyneinä emme jääneet juhlistamaan Nummirockin alkua sen enempää, vaan pystytimme pikimmiten teltan ja vetäydyimme nukkumaan. 

Yö oli viileä, muttei aivan niin kylmä, mitä olisin kuvitellut. Ilmapatja eristi mukavasti maasta ja makuupussin lisäksi lämmikkeenä oli kaksi fleecevilttiä sekä iso vanha villaviltti, jotka eivät olleet yhtään liikaa tai liian vähän. Teltasta kömpinen olikin jo toinen juttu, sillä ulkolämpötila ei ollut kovin kummoinen. Sadepilvet kuitenkin lähenivät uhkaavasti, joten paviljonki oli saatava pystyyn ennen pahempia kuuroja. 

Tarkoituksenamme oli viettää tiistai rauhallisissa merkeissä lähinnä kahdestaan ja niinpä aloitimmekin sivistyneen lukutuokion: minä ja Peppi Pitkätossu autossa, sivari ja sotaromaani paviljongin alla. Kirjojen parissa vierähti melkein tunti, kunnes nälkä alkoi kurnia ja päätimme alkaa valmistelemaan grilliä ruuanlaittoon. Kesken kaiken leirintäalueen porteista kuitenkin kurvasi taksi, joka ajoi uhkaavasti luoksemme ja pysähtyi lopulta leirimme viereen. Kaikeksi yllätykseksemme autosta hyppäsi kaljoineen ulos Camp Spurgun ensimmäinen asukas komea sombrero päässään. Pojat olivat kavereita jo entuudestaan, eikä tuttavuus itsellenikään ollut mikään upouusi joten mikäs siinä, kun vielä kohteliaasti kysyikin, että sopiiko sitä liittyä seuraan. Noilla Spurgulaisilla on vain vähän sellainen paha tapa, ettei niiden seurassa kovinkaan helposti pysy pelkällä mehulinjalla, joten korkkasimme yhteistuumin Nummirockin ensimmäisen kuohuviinipullon sekä muutaman muun seurapiirijuoman. Illemmalla paikalle saapui myös eräs vanha ystäväni, jonka kanssa olikin mukava vaihtaa pitkästä aikaa kuulumisia, sekä myöhemmin yöllä, juuri kun olin nukahtamassa, viime vuodelta tutut leirinaapurimme. 

Päivä oli kaiken kaikkiaan oikein onnistunut, joskin hieman erilainen, kuin aluksi suunnittelimme.

Nummirock 2015: Osa 1: Maanantai

Istun etupenkillä kahden tyynyn päällä lava kaljaa jalkojeni alla. Vaikka lähtömme Forssasta myöhästyikin parilla tunnilla, olemme vihdoin onnellisesti matkalla kohti Nummijärveä. 

Ensimmäinen etappimme vanhempieni luo Tammelaan  alkoi jo lauantaina, sillä mukavin reitti olisi kuitenkin kulkenut sen ohitse. Myös suurin osa leiriytymisvälineemme oli säilötty autotallin,  koska maalla tilaa on huomattavasti enemmän kuin pienessä häkkivarastossamme Espoossa.   Eihän juhannus tai edes Nummirock ole vielä moneen päivään, bensakin on kallista ja kaatamalla sataa vähintään joka päivä, päivittelivät sukulaiset, mutta eipä se lähtöämme viivyttänyt kuin yhden kahvikupillisen verran. 

Pakkaamisen ja aivan liian monen kauppareissun lisäsi kävimme viikonloppuna myös pikavisiitillä Ikeassa sekä Tammelan perinteisillä Makkaramarkkinoilla. En ollut käynytkään siellä moneen vuoteen, joten en tiedä kultasiko aika muistot vai oliko tapahtuma ennen jotenkin isompi. Veikkaan ehkä enemmän ensimmäistä, vaikka makkarat edelleen hyviä olivatkin.

Makkaraa on pakattu myös mukaan aika määrä, 12 paketin verran, eikä pekonikaan tullut hankittua yhtään vähempää. Ruokaa ylipäätään on enemmän kuin tarpeeksi,  mutta eipähän lopu ainakaan kesken. Ainoastaan ämpäri juomien viilentämistä varten unohtui keittiön pöydälle ja sekin saatiin haettua matkan varrelta kaupasta. Muuten joka ikinen listamme asioista on sullottuna autoon. Vaikka pakkaaminen tänä vuonna sujuikin hieman aiempaa kivuttomammin, ei mukaan olisi mahtunut enää paljoakaan ylimääräistä, saati matkustajia meidän kahden lisäksi.

Seuraavat päivät puhelin ja sen myötä sosiaalinen media saavat osaltani viettää hiljaiseloa, joten oikein hyvää juhannusta kaikille! Palaan blogin pariin seuraavan kerran ensi viikolla, jolloin luvassa on postausta itse leirielämästä ja festareista. Loppuun vielä pari kuvaa viikonlopulta.